Святнаволокский приход - Генеалогический форум ВГД. Тема №69721

Святнаволок - история семьи ЛЕОНТЬЕВЫХ. На финском языке. Часть 1.
Также в статье имеется информация о Теппоевых, Матвеевых, Амосовых, Буториных.

KARJALAN HEIMO, N 1-2, 2010

PYHIEN IHMISTEN PAIKKA
Levasen-Levosen-Leontjevin suku kalasti Pälläjärvestä nieriää

Mäntyselän pitäjän Pyhäniemen kirkonkylä sijaitsee Itä-Karjalassa Pälläjärven länsirannalla noin sata kilometriä Petroskoista pohjoiseen. Perimätiedon mukaan Pyhäniemi on saanut nimensä siitä, että sen ensimmäiset asukkaat olivat pyhiä ihmisiä.
Maa nousee järven rannasta idästä länteen portaittaisesti siten, että rannalla oli Olokka, siitä noin kilometrin päässä olivat Suvi ja Pappila ja sitten oli Vaara. Kylä oli kaksi kilometriä pitkä asutuksen ollessa järven rannan mukaisesti pohjos-eteläsuunnassa kulkevan tien molemmin puolin. Etelässä oli Suvi, keskellä oli Pappila ja pohjosessa oli Hatska.
Pyhäniemessä oli noin 130-140 taloa, joista Suvessa oli noin 50 taloa. Pappilassa oli noin 40 taloa, Vaarassa oli noin 30 taloa, Olokassa oli 8 taloa ja Hatskassa oli 6 taloa. Pyhäniemessä asui noin 150-160 perhettä, sillä useissa tapauksissa sukulaiset jakoivat saman talon. Levaset-Leontjevit asuivat Pyhäniemen keskustassa Suvessa ja siten keylän eteläosassa.

Levaset-Leontjevit ovat keskivarakasta (srednjaki) talonpoikaissukua. Sukunimi oli karjalaisittain Levanen, jota kyläläiset käyttivät, ja venäläisittäin kirjoitettiin Leontjev. Vasili Mihailovits Levanen-Leontjev syntyi vuonna 1874 (arvio).
Hänen kotitalonsa nimi oli Levanen. Hän oli perheen ainoa lapsi. Kaksi Levasta, serkukset Vasili Maihailovits ja Pavel (Pauloi) jakoivat Levasen talon siten, että Vasilille tuli yksi kamari ja Pauloille tuli pirtti ja kamari.
Nuoruudessaan Vasili Mihailovits oli viisi vuotta Pietarissa nahkakaupassa myymässä, kunnes hänen äitinsä, syntyään Pyhäniemen itäpuolella olevasta Riihenselän Kauttavaarasta (Kaudvaara), vanhetessaan pyysi hänet takaisin kotiin.
Vasili Mihailovits oli tumma, keskikokoinen ja normaalivartaloinen ja hänellä oli lyhyt parta. Hän oli puhelias, tarinankertoja ja harrasti kalastusta pyytäen verkoilla muikkua ja uistimellä pällää eli nieriää, jota Pälläjärvessä oli runsaasti ja joista Pälläjärvi oli saanut nimensä.
Vasili Mihailovits kulki puoliammattimaisesti laukkukauppiaana Pyhäniemestä pohjoiseen. Hänellä oli Itä-Karjalassa paljon ystäviä ja tuttuja, joiden luona hän yöpyi matkoillaan ja iltaisin kertoi ja kuunteli kuulumisia ja tarinoita. Vasili Maihailovitsilla oli tapana merkitä tärkeät tapahtumat vuosikalenteriinsa. Hänellä oli kyky nähdä hevosesta sen tuleva elinikä.
Vasili Mihailovits Levasen vaimo Marfa Ivanovna Teppojeva syntyi vuonna 1880 (arvio). Hänen kotitalonsa nimi oli Omossu. Hänellä oli kaksi häntä vanhempaa sisarta, ikäjärjestyksessä Anna Ivanovna, avioiduttuaan Matvejeva, Juho ja Stepan Mihailovits Matvejevin äiti ja Maria Ivanovna, avioiduttuaan Kärnä.
Marfa Ivanovnan serkku, Feodor Ivanovits Teppojev, jota kyläläiset sanoivat Lokaksi, asui Levasen naapurissa samoin kuin Anna Ivanovna Matvejeva asui Levasen naapurissa melkein tien toisella puolella Pyhäniemessä, ja Maria Ivanovna Kärnä asui noin 150 kilometriä pohjoiseen Pyhäniemestä olevassa Särkijärven Hirviniemessä.
Marfa Ivanovna oli tumma, keskikokoinen ja normaalivartaloinen. Marfa Ivanovnan isällä Ivan Teppojevilla oli tapana talvella hevosella tukinajossa ollessaan aamulla töihin tullessaan laittaa lakkinsa puun oksalle ja illalla töistä lähtiessään ottaa lakkinsa puun oksalta. Ivan Teppojev halvaantui, jolloin hänen puheensa muuttui epäselväksi.
Vasili Mihailovits tuli kotavävyksi (kotivävyksi) Marfa Ivanovna Teppojevan kotitaloon Omossuun, koska talossa ei ollut poikia ja vanhemmat sisaret olivat avioiduttuaan muuttaneet miestensä taloon.
Omossu oli palanut kaksi kertaa ennen Vasili Mihailovitsin kotivävyksi tuloa ja paloi kolmannen kerran Vasili Mihailovitsin tultua kotivävyksi. Palo sai alkunsa siitä, että syksyllä talossa pidetyn kokouksen jälkeen joku siihen osallistunut heitti lähtiessään tulitikun tai tupakan talon viereen lehmille kuivikkeeksi varattuun havu- ja sammalkasaan. Tämän jälkeen uusi talo rakennettiin uuteen paikkaan 200 metriä kylän keskustaan eli pohjoiseen päin.
Uusi talo oli vuonna 1907 tai 1908 parrusta (hirrestä ) rakennettu, maalaamaton ja sen pääty oli itään tielle päin ja uksi (ovi) oli etelään päin. Talon länsipäädyssä oli tanhut (navetta). Talo oli kooltaan noin 55 neliömetriä ja koostui pohjoispuolella olevasta noin 35 neliömetrin kokoisesta pertistä (pirtistä ) ja eteläpuolella olevasta noin 20 neliömetrin kokoisesta gornitsasta (kamarista).
Pertissä oli viisi ikkunaa, joista kolme itään ja kaksi pohjoiseen, ja gornitsassa oli kolme ikkunaa, joista kaksi itään ja yksi etelään. Kaikki ikkunat olivat kuusiruutuisia. Pertin nurkassa oli kanankota (kanahäkki). Gornitsan alla oli podvoala (varasto). Tanhuossa (tallissa) oli leävä (navetta) lehmille, toinen leävä vasoille (vasikoille), kolmas leävä lampahille (lampaille) ja konusna (hevostalli).
Tanhuon yläkerrassa oli sarai (heinäja olkisuoja), vaateaittana ikkunallinen aitta, jota sanottiin sen vuoksi valkeaksi aitaksi, ruoka-aittana ikkunaton aitta, jota sanottiin mustaksi aitaksi, ja vessa. Talolla oli kahden talon., Levasen ja Teppojevin viljelysmaat. Lehmiä oli 5-6, hevosia 1-2, lampaita 6-7, pässi, kahtena vuonna sika, kanoja 3-4, kukko, 2 pystykorvakoiraa ja kissa.

Vasili Mihailovits Levanen-Leontjev ja Marfa Ivanovna Levanen-Leontjeva saivat kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Anastasia (Nasti), avioiduttuaan Isakova, syntyi vuonna 1898 tai 1899, Jegor (Josa, Yrjö ) syntyi 20.4.1900, Aleksandra (Sura), avioiduttuaan Butorina, syntyi 1904, Fedor (Fedja, Heiiki) syntyi 22.2.1910, Stepan (Stopa, Toivo) syntyi 11.9.1911 ja Ivan (Vanja, Juho) syntyi 16.3.1917. Nasti ja Sura olivat tummia, samankokoisia ja samannaköisiä, keskimittaisia ja normaalivartaloisia.
Marfa Ivanovna ja hänen sisarensa Anna Ivanovna sekä Marfa Ivanovnan tytär Sura sairastuivat lavantautiin vuoden 1919 lopulla. Marfa Ivanovna ja Anna Ivanovna kuolivat tautiin samoihin aikoihin ennen joulua 1919 ja heidät haudattiin Pyhäniemessä.
Sura selvisi taudista, vaikka arveltiin äidin, Marfan selviytyvän ja tyttären, Suran menehtyvän lavantautiin. Marfa Ivanovnan kuoltua lapsista huolehti Vasili Mihailovitsin äiti, jota lapset kutsuivat babaksi. Baba kuoli vuonna 1924.
Marfa Ivanovnan kuoltua Vasili Mihailovits otti toisen vaimon, Uloisista kotoisin olevan Vassin, joka menehtyi pudottuaan vintin portailta. Tämän jälkeen Vasili Mihailovits otti kolmannen vaimon. Kuutamalahdesta kotoisin olevan ja Soutojärvelle avioituneen sotalesken Jelenan. Vasili Mihailovits ja Jelena saivat yhden pojan, vuonna 1922 tai 1923 syntyneen Mihailin. Marfan lapset eivät pitäneet Jelenaa hyvänä emintimänä eli äitipuolena.
Vasili Mihailovits sairastui vatsatautiin kesällä 1930. Aluksi tautia hoidettiin kuumavesipulloilla tuloksetta, mutta tämän jälkeen hänet vietiin sairaalaan Mundjärvenlahteen, jossa hän kuoli leikkaukseen 17.8.1930. Heikki ja Juho menivät hakemaan isänsä ruumista sairaalasta Pyhäniemeen haudattavaksi, mutta koska elokuu oli kuuma ja tie huono, niin he eivät uskaltaneet lähteä kuljettamaan ruumista Pyhäniemeen, vaan tekivät arkun ja hautasivat Vasili Mihailovitsin Mundjärvenlahdessa.
Pyhäniemessä Nasti, Yrjö ja Sura kävivät tsaarinvallan aikaisen kuusivuotisen koulun, joka koostui nelivuotisesta kansakoulusta ja kaksivuotisesta jatkokoulusta. Heikki ja Toivo kävivät neuvostovallan aikaisen nelivuotisen kansakoulun, jossa ei enää ollut jatkokoulua. Juho kävi neuvostovallan aikaisen nelivuotisen kansakoulun ja välillä kotona oltuaan kolmivuotisen talonpoikaiskouluksi kutsutun vajaakeskikoulun.

Aunuksen kansannousussa 1919 englantilainen Murmanskin legioona veltasi Pyhäniemen, jolloin Yrjö ja hänen serkkunsa Ivan Mihailovits Matvejev ja tämän veli Stepan Mihailovits Matvejev liittyvät legioonaan. Sen perääntyessä Murmanskiin Segesassa ja tappion häämöttäessä he pakenivat Suomeen.
Perääntyvässä legioonassa olosuhteet heikkenivät ja ruuaksikin usein löpsäytettiin sieniä. Suomessa Yrjö toimi eri tehtävissä Vibory Woodin laatikkotehtaalla Suojärven Välikylässä, jossa hän asui. Suojärvellä Yrjö ajoi ajokortin. Ajokokeessa oli ratkaisevinta se, pystyikö peruuttamaan kuorma-autolla laudoilla rajattuun tilaan. Vuonna 1928 Yrjö ja Viitanalta kotoisin oleva Anni Judin avioituivat.
Vasili Mihailovits oli kolme kertaa pidätettynä ja kuulusteltava Porajärvellä sen vuoksi, että poika oli Suomessa. Viimeisellä kerralla vuonna 1928 hänet vietiin veneellä keskelle järveä ja uhattiin hukuttaa, jollei hän suostu lähtemään vakoilijaksi Suomeen.
Vasili Mihailovits kieltäytyi ja sanoi, että miksi hän lähtisi Suomeen, sillä Suomessa hänellä on vain yksi poika, mutta täällä Karjalassa hänellä on neljä poikaa. Heikki oli kerran pidätettynä ja kuulusteltavana puoli vuotta Petroskoissa sen vuoksi, että veli oli Suomessa.
Avioiduttuaan Pavel Mihailovits Isakovin kanssa vuonna 1919 Nasti muutti noin 12 kilometria Pyhäniemestä itään Pälläjärven itäpuolella olevaan Tiutiaan. Vuosina 1920-1925 Pavel Mihailovits Isakov ja Nasti Isakova asuivat Suomessa, jossa he eivät kutenkaan viihtyneet ja palasivat takaisin Tiutiaan. Suomessa olon vuoksi Pavel Mihailovits Isakov tuomittiin vuonna 1932 kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja sieltä vapauduttuaan karkotettiin vuonna 1935 vaimonsa Nasti Isakovan kanssa Montsegorskiin.
Vuonna 1928 Sura meni naimisiin Vladimir (Volodja) Vladimirovits Butorinin kanssa ja muutti Lähellä Novosibirskiä olevan Tserepanovskiin Siperiaan. Siellä Volodja oli sovhoosin johtajan autonkuljettajana. Volodja oli ennen avioiduttuaan vuosina 1919-1924 Suomessa taksi-autoilijana. Sura kävi konekirjoituskurssin ja oli töissä toimistossa. Tämä työ ei kuitenkaan miellyttänyt häntä ja sen vuoksi hän ajoi ajokortin ja ryhtyi kuorma-autonkuljettajaksi. Tämän työn, raskauden vuoksi muutettuaan Tserepanovskista Engelsiin Sura meni sairaanhoitajaopistoon ja sieltä valmistuttuaan sairaanhoitajaksi Engelsin sairalaan.
Vuonna 1928 Heikki lähti vuodeksi metsä- ja uittotöihin pohjoiseen. Talvella 1929-1930 Heikki ja Toivo olivat isänsä kanssa metsätöissä Pyhäniemessä. Heikin lyötyä kirveellä jalkaansa hänen tilalleen töihin tuli Juho. Vuonna 1930 Heikki lähti Siperiaan Tserepanovskiin sovhoosiin töihin ja ajoi siellä ajoikortin.
Samana vuonna Toivo lähti metsä- ja uittotöihin. Ollessaan töissä Kantalahden paloasemalla hän ajoi ajoikortin. Kantalahdesta Toivo meni metsätöihin Montsegorskiin. Lopetettuaan koulunsa 1934 Juho lähti töihin Tserepanovskiin sovhoosin, jossa Heikki, Volodja ja Sura olivat töissä ja josta Heikki tuli hakemaan Juhoa Pyhähiemestä.
Matkalle lähdettäessä Heikki esitti, että hän ottaisi passit ja rahat varkaiden varalta. Matkalla Siperiaan Leningradissa Heikki sai malariakohtauksen ja lähti sen vuoksi juomaan teetä. Hän pyysi Juhoa viemään matkalaukut junaan ja sanoi tulevansa pian itsekin junaan.
Heikki joutui kuitenkin malariakohtauksen vuoksi sairalaan Leningradissa ja Juho matkusti yksin matkatavaroiden kanssa Moskovaan, jossa odotti Heikkiä, mutta kun tätä ei kuulunut, ajoi raitiotievaunussa jäniksenä toiselle rautatieasemalle ja sieltä junalla Saratoviin, jossa jälleen odotti Heikkiä.
Sairaalasta päästyään Heikki matkusti pikajunalla Saratoviin, jossa Heikki ja Juho tapasivat toisensa. Juho nähtyään Heikki huudahti, että tavarat varastettiin, jolloin Juho sanoi, että tallella ovat. Heikiltä sen sijaan oli sairaskohtauksen yhteydessä varastettu passit ja rahat.
Heikin esityksestä Juho meni torille ja myi kaksi kangasta, joista saaduilla rahoilla he söivät ja sähköttivät Volodjalle Tsereponovskiin, jotta tämä lähettäisi rahaa. Volodjan lähetettyä rahaa Heikki ja Juho matkustivat Tserepanovskiin.
Koska Juhon passi oli varastettu Heikiltä Leningradissa ja koska uuden passin saattoi saada vain Pyhäniemessä, Juho joutui palaamaan Pyhäniemeen kolhoosiin töihin. Passin saatuaan Juho lähti uudelleen Tserepanovskiin. Sieltä Heikki, Juho, Volodja ja Sura muuttivat johtaja Burkovin mukana Harkovin lähellä olevaan Svatovskin sovhoosiin töihin.
Sieltä Volodja ja Sura seurasivat johtaja Burkovin mukana Sadrinskin autokolonnaan töihin ja Heikki ja Juho menivät Pugatsevin lähellä olevaan Tsapajevskin sovhoosin töihin. Sieltä Heikki lähti Sadrinskiin Valtion turkis-, riista- ja lintuyhtiöön autonkuljettajaksi ja Juho lähti lähellä Pugatsevia olevan Tsurinovskin kyläneuvoston sihteeriksi talvella 1935.
Tsurinovskissa Juho tutustui Nikolai (Colja) Sirotenkoon, joka oli kolhoosin kirjanpitäjä. Sirotenkon lähdettyä opiskelemaan kirjanpitoa Tulan yliopistoon Juho ryhtyi hoitamaan myös kolhoosin kirjanpitäjän tehtäviä. Nikolai Sirotenko järjesti, että Juho pääsi tenttimään kirjanpitoa Tulan yliopiston kirjanpito-osaston professoreille.
Kesällä 1937 Juho meni Sirotenkon mukana lähellä Turkin kaupunkia olevalle Pereversinkan maatalouskoneasemalle apulaiskijanpitäjäksi Sirotenkon ryhdyttyä siellä pääkirjanpitäjäksi. Keväällä 1939 Juho lähti Turkin kaupunkin maatalouskoneasemalle, koska Turkki oli radan varrella ja siten sieltä oli helpompi ja nopeampi lähteä pakomatkalle Suomeen tiedon tultua Heikin ja Volodjan paosta vankileiriltä.

LEO LEVANEN
Levasen suvun tarina jatkuuseuraavassa numerossa